Suomessa asuessa kohdalle ei tainnut osua kertaakaan luottokortti- tai identiteettihuijausta. Tuohon aikaan ajattelin että käyttäjän huolimattomuuden tulee aina olla jollain tavalla syynä tietovuotoon - eihän henkilötiedot nyt vaan yksinkertaisesti voi joutua vääriin käsiin jos välttelee epäilyttäviä nettiostoksia edes vähän alusta ja katsoo missä luottokorttiaan vilauttaa.
Kanadassa ei tarvinnut asua kuin kolmisen kuukautta ennen ensimmäistä identiteettivarkautta. Joku oli tilannut tietojani käyttäen pankista luottokortin, joka lähetettiin käyttövalmiina tunnuslukuineen postilaatikkooni. Kortin luottorajana oli 5000 dollaria, ja olisin siis voinut mennä suoraan kauppaan tekemään ostoksia tuolla summalla. Tai sitten kortin varsinainen tilaaja olisi poiminut sen postilaatikostani (lukitsematon luonnollisesti), ja tehnyt saman, jolloin lasku olisi luonnollisesti saapunut nimiini.
Ilmoittaesssani pankille asiasta, tilanteeseen suhtauduttiin ainakin näennäisen vakavasti, mutta mitään vikaa omassa toiminnassaan pankin edustajat eivät nähneet. Koska kyllähän nyt jokaisen pitää voida hakea viiden tonnin luottokortti nettisivujen kautta ilman henkilöllisyyden kunnollista todentamista.
Tilanteen rauhoituttua luulin kohdanneeni vain poikkeuksellisen huonoa tuuria Kanadan-retken alkutaipaleella. On kuitenkin käynyt selväksi, että mistään sattumasta ei ole kyse. Kahdesti olen joutunut kuolettamaan oikean luottokorttini kun joku on ostanut sillä ylimääräistä tavaraa, ja viimeksi lomalta kotiin palatessa postissa odotti perintätoimiston kirje. Siinä yritettiin periä velkoja, jotka olivat muka aiheutuneet paikalliseen rautakauppaan hakemastani luottokortista. Asiaa selvittäessäni kävi ilmi, että luottokortin saamiseen oli riittänyt nimeni ja syntymäaikani - loput tiedoista, allekirjoitus mukaan lukien, oli väärennetty.
Äkkiseltään vaikuttaa käsittämättömältä, että luottoa voi saada noin helposti. Lepsuihin käytäntöihin on kuitenkin yksinkertainen syy: nehän luovat bisnestä!
***
Ensimmäisen luottokorttisekoilun jälkeen pankista neuvottiin tekemään ilmoitus kahdelle luottotietofirmalle, Equifaxille ja Transunionille. Kyseisten firmojen tarjoama tuote on tallentaa asiakkaiden henkilöllisyys-ja luottotietoja, ja ottaa heihin yhteys jos asiakkaan tiedoilla ollaan hakemassa luottoa tai lainaa. Firman järjestämän todennuksen tulisi sitten estää ulkopuolisten tekemät luottohakemukset. Kaikesta tästä yritykset luonnollisesti veloittavat kelpo korvauksen.
Systeemi ei luonnollisestikaan toimi, sillä luoton hakeminen nimissäni onnistuu vieläkin ilman sen suurempia tarkastuksia. Kaiken lisäksi Equifax on kunnostautunut viime aikoina miljoonien asiakkaiden, mukaan luettuna kanadalaisten asiakkaiden, tietojen vuotamisessa hakkereille. Ei siis liene huolta siitä, että luottokorttipetokset olisivat kohdallani loppumassa vähään aikaan.
Mitä tälle kaikelle voisi sitten tehdä? Luottokorttia on vaikea olla käyttämättä yhteiskunnassa, jossa sellaisella hoidetaan iso osa maksuliikenteestä ja varauksista. Omien tietojen pitäminen salassa ei vaikuta olevan realistinen vaihtoehto, kun ulkopuolinen voi hyväksyttävästi hakea luottokortin omia perustietojasi käyttäen ilman henkilöllisyyden todistamista. Ja kun varta vasten ongelmaa ratkaisemaan perustetut yritykset pikemminkin vain pahentavat ongelmaa kuin tarjoavat ratkaisuja, ovat vaihtoehdot vähissä.
Paras ratkaisu taitaakin olla vain olla miettimättä asiaa sen suuremmin, ja jättä aiheettomat velkojat huomioimatta. Luottokorttipetokset eivät suinkaan koske täällä vain minua, vaan ongelmia on kokenut lähes jokainen. Pankit vaikuttavat tämän ymmärtävän, ja aiheettomat luottokortit ja -ostokset saa nopeasti peruttua. Vaivaa tästä aiheutuu yksilötasolla, mutta rahallisilta tappiolta on toistaiseksi selvitty erinäisistä yrityksistä huolimatta.
Kaiken tämän seurauksena on kehittynyt terve kriittisyys kaikanlaisia karhukirjeitä kohtaan. Uhkaavankin oloinen ukaasi ei tunnu enää missään kun tietää sen takana olevan todennäköisesti perättömän uhkauksen. Suomalaiselle sinisilmäisyydelle ei ole sijaa maailmanluokan kusetusten keskellä!
Eli ei muuta kun uusia perintäkirjeitä odotellessa.
 |
| Loppuun vielä kuva shekistä, joka toimii luottokortin ohella paikallisen maksuliikenteen peruspilarina |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti