Montrealin talvi oli kenties suurin yksittäinen asia, josta tänne tullessa varoitettiin. Talvi kuulemma on erityisen ankara ja pitkä ja saa pitää itseään onnekkaana mikäli siitä selviää hengissä, joten kai yksi postaus pitää uhrata myös sääasioille.
No, ei kyllä ainakaan vielä ole mitään ihmeellistä raportoitavaa säiden suhteen näin Suomen talviin tottuneelle. Pakkasta on suurimmaksi osaksi aikaa, ja välillä sataa lunta tai vettä. Ehkä suurimpana erona kotimaahan verrattuna on kelien vaihtelevuus: on ihan normaalia että lämpötila jonain päivänä on -15 ja seuraavana +5. Tätä kirjoitettaessa ulkona sataa vettä ja on juurikin tuo viisi astetta lämmintä. Vaihtelevuus asettaa toki omat haasteensa pukeutumisen jne. suhteen, aamulla kotoa lähtiessä voi vallita täysin eri keli kuin illalla palatessa. Mutta en näe tässä mitään järin suurta eroa esimerkiksi Helsinkiin verrattuna. Säästä riippumaton mukava yksityiskohta on päivänvalon runsaus. Päivä on täällä joulu-tammikuussa pari tuntia Helsinkiä pidempi, joten kaamos on kaukainen ajatus vain.
Tähän mennessä ehdottomasti rasittavin talveen liittyvä seikka on ollut katusuolan käyttö. Suolaa kaadetaan surutta tonnikaupalla niin jalkakäytäville kuin ajoradoillekin. Vaikuttaa siltä, että liikenteessä ei hyväksytä termiä "normaali talvikeli" (= tiellä on lunta, asia hyväksytään ja nopeus ja askeleet osataan asettaa olosuhteiden mukaisesti), vaan väylät tulee pitää sulana hinnalla millä hyvänsä. Seurauksena kaduilla velloo suolainen loska kovillakin pakkasilla. Kävelijöiltä tämä suolaloska tuhoaa kengät ja autoilijoita ruostuttaa autot. Lisäksi tiet ja sillat kirjaimellisesti liukenevat kyseisen sekoituksen vaikutuksesta. Lumenkaatopaikkojen ympäristöt ovat ympärivuotisia suolajärviä, ja lopullisena kärsijänä on St. Lawrence -joki, jonne suolat lopulta huuhtoutuvat.
Talvestakin selviää parhaiten kun liittoutuu sen parhaiden puolien kanssa. Ja sehän täällä osataan. Talviurheilumahdollisuuksia on joka lähtöön, jääkiekon ollessa toki ehdoton ykköslaji. Kaukaloita on joka puistossa, ja höntsäpelit saa takuuvarmasti pystyyn joka ilta. Yleinen taso puistopeleissä vaikuttaa olevan kova, välillä saa vääntää ihan tosissaan, vaikka perus- ja jatkokolutuksen lätkähommiin olen vuosien saatossa saanutkin. Kiekon lisäksi toiseksi henkilökohtaiseksi talvilajiksi on muodostumassa murtomaahiihto. Pakallisesta suksikaupasta sai vuokrattua suksipaketin noin 70 eurolla koko talveksi, mikä oli tarjous johon oli pakko tarttua. Keskustan lähettyvillä asuvalle hiihtämään meno on tosin hieman hankalaa; jo aiemmin esitelty Mont Royal tarjoaa melko hyvät puitteet hiihtämiselle lähellä kaupunkia, mutta kunnianhimoisempien latujen perään pitää ajaa kaupungin ulkopuolelle. Hieman yllättävää on ollut havaita, että hiihtää saa usein melko rauhassa, Suomessa laduille on paljon kovempi tunku kuin täällä. Kovasti ollaan syitä tähän yritetty pohtia, ja yhtenä selityksenä saattaa olla kansallispuistojen maksullisuus. Parhaat ladut siis usein sijaitsevat kansallispuistoissa, joten ihan kotitalon takapihalta ei helposti lähdetä hiihtämään. Lisäksi puistoon päästäkseen joutuu pulittamaan sisäänpääsymaksun, joka voi lannistaa hiihtointoa.
Vaikuttaa myös, että murtomaahiihto häviää täällä selkeästi suosiossa laskettelulle. Quebec on täynnä hiihtokeskuksia, joten mahdollisuuksia siihen touhuun riittää. Lisäksi parin tunnin ajomatkan päässä rajan toiselta puolelta löytyy mm. Lake Placidin olympiatason talviurheilukeskus.
 |
| Latua riittää huutelemattakin |
 |
| Kun Habs pelaa lätkää, se iskee joka... |
Liikunnallisten aktiviteettien lisäksi parin viikon talvikokemukseni on osoittanut paikallisväestön olevan varsin sitkeää ulkona juhlimisen suhteen näin kylmänkin vuodenajan vallitessa. Täällä nimittäin järjestetään ulkoilmafestareita myös talvella. Yksi esimerkki on Igloofest-teknofestari , joka järjestetään tammi-helmikuussa keskellä kaupungin vanhaa satamaa. Meno oli kuin suomalaisilla kesäfestareilla - ilman leirintäaluetta ja paremmin pukeutuneena tosin. Festaripipot korvasivat bändipaidat, alkoholi nautittiin oluen sijaan lämpimiin juomiin sekoitettuna ja festariruokana toimi perinteinen paikallinen herkku, poutine (josta lupaan kirjoittaa lisää talven mittaan).
 |
| Festarialue oli luonnollisesti koristeltu jääveistoksin |
 |
| Tammikuista festarikansaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti