tiistai 6. lokakuuta 2015

Ensimmäiset tunnelmat työpaikalta

Ennen kevyempiin aiheisiin paneutumista, ajattelin kirjoittaa pari lausetta työpaikasta ja töiden teosta ICAO:ssa - töiden perässä paikkakunnalle kun päädyin.

ICAO (International Civil Aviation Organization) on YK:n alainen erityisvirasto, jonka vastuulla on laatia kansainvälistä ilmailua koskevia sääntöjä. Perinteisesti sääntelyä on laadittu lentoliikenteen turvallisuuteen, ilmatilan käyttöön, lentokoneiden rekisteröintiin jne liittyen, mutta sittemmin myös ympäristön suojelu on otettu mukaan järjestön strategiaan. ICAO-jäsenvaltioita on 191, eli lähes jokainen YK-jäsenvaltio kuuluu myös ICAO:oon. Järjestön tarkoitus ja toiminta on määritelty niin sanotussa Chicagon sopimuksessa vuodelta 1944. ICAO on siis vuoden itse YK:ta vanhempi - asia josta täällä ollaan varsin ylpeitä. Järjestön päämaja sijaitsee Montrealissa, jonka lisäksi aluetoimistoja on lähes joka mantereella, Euroopan toimisto löytyy Pariisista. Työntekijöitä sihteeristössä on kokonaisuudessaan noin 600.

YK:n toiminnan suuret linjat päätetään yleiskokouksessa, näin myös ICAO:ssa. Erona emojärjestöön täällä yleiskokoukset järjestetään vain kolmen vuoden välein, seuraavan ollessa syksyllä 2016. Tapahtumana yleiskokous on massiivinen, kaksi viikkoa kestävä kestittämisen ja neuvottelemisen putki, jonka aikana päätetään mihin suuntaan lentoliikennettä seuraavien kolmen vuoden aikana viedään. Seuraavassa yleiskokouksessa tulisi tehdä merkittäviä päätöksiä lentoliikenteen päästöjen vähentämisen suhteen (josta lisää alempana); juuri seuraavaa yleiskokousta ajatellen itsekin täällä työskentelen.

Kuten kuvitella saattaa, ICAO-sihteeristössä on väkeä töissä kirjaimellisesti maailman joka kolkasta. ICAO:n ympäristöosaston johtaja on Brasiliasta, oma lähin esimieheni japanilainen, työtovereita ainakin Saksasta, Ranskasta, Kanadasta, Sveitsistä, Jenkeistä, Keniasta ja Indonesiasta. Oman erityispiirteensä touhuun tuovat kansalliset delegaatiot, lähes jokainen jäsenvaltio on edustettuna Montrealissa delegaation kautta. Suomi kuuluu Pohjoismaiden, Viron sekä Latvian muodostamaan Nordicao-nimiseen delegaatioon, joka ajaa Suomenkin etua yleiskokousten välisenä aikana. Suurin osa delegaatioista sijaitsee samassa rakennuksessa sihteeristön kanssa, mikä helpottaa tiiviiden yhteyksien ylläpitoa. Edunvalvonnan lisäksi delegaatiot auttavat sihteeristössä työskenteleviä kansalaisiaan kaikenlaisissa käytännön asioissa, Nordicaosta saa esim. virallisia käännöksiä suomenkielisistä dokumentetista. Ja onhan se kiva käydä välillä kahvittelemassa pohjoismaisessa seurassa.
Kahvia kuluu matkalla kohden kestävyyttä.

Aamuruuhkassa ei eksy, kun metroasema on nimetty työpaikan mukaan.

Työtehtäväni täällä liittyvät lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. ICAO-jäsenvaltiot neuvottelevat parhaillaan sopimuksesta, joka rajoittaisi kansainvälisen lentoliikenteen päästöjen kasvun vuoden 2020 tasolle. Tavoite saattaa aluksi kuulostaa vaatimattomalta, mutta ottaen huomioon lentoliikenteen verrattain nopean kasvun voitaisiin jo puhua kelpo saavutuksesta. Päästöjen tulisi taittua teknologian kehityksen (paremmat lentokoneet, tehokkaampi lennonjohto jne), biopolttoaineiden sekä ns. markkinaperusteisten mekanismien avulla. Itse työskentelen etenkin viimeksi mainitun keinon parissa, käytännössä se tarkoittaisi hinnan asettamista lentoliikenteen päästämälle hiilidioksidille. Euroopassa tätä harrastetaan jo; jokainen Euroopan sisäinen lento kuuluu EU:n päästökauppajärjestelmään. Muualla ei ihan näin pitkällä vielä olla, mutta kenties 2016 yleiskokouksen jälkeen kädessä on maailmanlaajuinen sopimus. Juuri EU:n päästökaupan parissa kerryttämiä kokemuksia pyrin nyt tuomaan mukaan ICAO-neuvotteluihin.

Ilmastoneuvotteluja seuranneet saattavat tietää, että marras-joulukuussa on edessä YK:n suuri ilmastokonferenssi Pariisissa. Siellä on tavoitteena solmia jatkoa Kioton pöytäkirjalle, eli käytännössä sopia siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä leikataan vuodesta 2020 alkaen. Kioton pöytäkirjan mukaan kansainvälisen lentoliikenteen päästövähennysneuvottelut tulee käydä ICAO:n puitteissa. Taustana tälle on se, että pöytäkirjassa määritellään päästövähennyksien tasoja valtioiden kansallisille päästöille. Maiden rajat ylittävästä toiminnasta, kuten lentoliikenteestä, aiheutuvien päästöjen vähentämisestä tulisi puolestaan sopia asialle paneutuneessa kansainvälisessä järjestössä. Kovin innokas ICAO ei kuitenkaan ole ollut hommiin ryhtymään, ottaen huomioon että Kioton pöytäkirja on vuodelta 1997. Päästörajoitusten nähdään usein tuovan turhia kustannuksia lentoyhtiöille. Selvää on, että vähennyksillä on hintansa. Lentoliikenne teollisuudenalana on kuitenkin pystynyt standardisoimaan toimintaansa kohtuullisen hyvin, miksi se ei siis pystyisi sopimaan tästäkin asiasta. Avainasemassa on kilpailun vääristymien välttäminen - samalla reitillä lentäviä yhtiöitä on kohdeltava tasapuolisesti. Myös valtioiden kyky kantaa vähennyksistä aiheutuva taakka tulee huomioida. Kaikkiin näihin kysymyksiin on kuitenkin jo esitetty tekniset ratkaisut - kyse on enää poliittisesta tahdosta. Kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun yksi teollisuuden sektori tekee keskinäisen sopimuksen päästöjen vähentämiseksi. Sellaista sopimusta olisi kelvannut esitellä Pariisissa muille kansainvälistä toimintaa harjoittaville sektoreille, esimerkiksi laivaliikenteelle! Nyt joudumme odottamaan yli "yleisen" ilmastokokouksen ja katsomaan millaisia vaikutuksia siellä mahdollisesti solmittavalla sopimuksella on lentoliikenteelle. 
Ei mennä kuitenkaan liian syvälle työmurheisiin. Päivät tuppaavat olemaan pitkiä, mutta ICAO tarjoaa työntekijöilleen lukuisia mahdollisuuksia rentoutumiseen. Järjestön työntekijäyhdistys koordinoi monenlaista toimintaa; löytyy oma kuntosali, erilaisia harrasteporukoita, kielikursseja, vastaanottoja ja luonnollisesti tärkeimpänä verovapaa viinakauppa. Lisäksi suurin osa työntekijöistä on muualta tulleita, ja varsin aktiivisia järjestämään yhteistä toimintaa. Jokaiselta löytyy omakohtaista kokemusta maahanmuuttamisen iloista ja suruista, ja hyvä seura yleensä helpottaa sopeutumista.

Blogin seuraavassa osassa luvassa viihteellisempää materiaalia, pysy linjoilla!

Kv-tason lentopalloa pilvenpiirtäjien huomassa.



Kansakunnat käsi kädessä samalla salilla taivuttamassa rautaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti