torstai 24. syyskuuta 2015

Intro: Miksi Montreal?

Matkablogin perustaminen on vähän nähty juttu, mutta päätinpä kuitenkin perustaa sellaisen! Tähän blogiin tulen kirjoittelemaan kuulumisiani sekä pieniä ja isoja havaintojani ajaltani täällä Montrealissa. Päivitystahti pysynee maltillisena ja tyylilaji varsin vapaamuotoisena mutta napakkana. Pyrin keskittymään jokaisessa päivityksessä johonkin tiettyyn teemaan - kirjoitettavaa tästä kaupungista ja Kanadasta ylipäätään riittää!

Miksi Montreal?

Ensimmäisen tekstin aiheena on yksinkertainen kysymys: miksi tulin tänne? Suurelle osalle blogin lukijakunnasta vastaus lienee jo tiedossa, mutta on kai luonnollista aloittaa tarina perusasioista. Seuraavassa lyhyt selostus siitä miten

Kaikki alkoi joulukuussa 2013. Työnkuvaani Suomessa kuului reissata EU-kokouksissa, ja olin jälleen kerran istumassa Brysselissä ja kuuntelemassa komission tarinoita päästökauppalainsäädännön uudistamiseksi. Kuten tavallista, silmissä vilisee tuskallinen määrä Powerpoint-slideja täynnä komission sinisiä logoja ja vaikeita termejä. Hetkinen! Yhdessä näissä on asiaakin. EU on solminut sopimuksen, jonka perusteella sillä on nyt rahaa lähettää eurooppalaista osaamista Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n palvelukseen Montrealiin. Haussa on ympäristöasiantuntijan paikka, erityisenä vastuualueena markkinaperusteiset päästöjenvähennysmekanismit. Kuulostaa hyvältä, juuri niiden parissahan minä työskentelen. Lisäksi Kanadassa olisi varmaan siisti asua.

Seuraa jännä vaihe: ensimmäiset tunnustelut komission kanssa. Paikka kuulostaa sen verran halutulta, että hakijoita on pakko olla runsaasti eri maista. Parempi siis lähteä nöyrin mielin liikkeelle ettei vaan tule pettymyksiä. Puolivillainen maili menemään tutulle komission virkamiehelle. Vastaus tulee päivässä: hienoa että olet kiinnostunut, laita cv tulemaan niin voidaan edetä prosessissa. Ok, standardivastaus, joka lähetetään kaikille kiinnostuneille. Luultavasti joku ranu tai saku on jo valittu kulisseissa. Päivitän kuitenkin ansioluettelon ja lähetän sen. Unohdan koko homman.

Yllättäen saan maalis/huhtikuussa sähköpostin, jossa tiedustellaan olenko vielä kiinnostunut paikasta. Hämmentyneenä vastaan melkeinpä pelkän onelinerin: kyllä vaan. En ole uhrannut ajatustakaan koko jutulle pariin kuukauteen. Mitään vastausta viestiini ei luonnollisesti tule pitkään aikaan. Kunnes toukokuussa kysytään uudestaan halukkuuttani ja että voisinko käydä tapaamassa asiasta vastaavaa virkamiestä Brysselissä. Hämmennyn jälleen, mutta suostun tapaamiseen pian koittavan työmatkan yhteydessä. Tapaamisessa komission edustaja kertoo olevansa erittäin tyytyväinen hakemukseeni ja minun olevan juuri sitä mitä he paikkaan haluavat löytää. Lupaa lisäksi aloittaa paperityön hoitamisen ICAO:n kanssa. Hämmennyn yhä syvemmin, ei vähiten sen takia että mielestäni en ole edes hakenut mitään paikkaa tässä vaiheessa. Epäilen kusetusta. Toisaalta, villapaitaan pukeutunut sinisilmäinen komission virkamies vaikuttaa rehdiltä. Mikä motiivi hänellä olisi minua pompotella? Suomessa pohdin samaa pomon kanssa. Emme keksi vastausta, mutta esimies kannustaa katsomaan kaikki kortit prosessissa. Nämä kysymykset päässäni suuntaan kesälomalle.


ICAO:n pääkonttori, työpaikkani Montrealin keskustassa.

Eletään helmikuuta 2015. En ole vieläkään saanut minkäänlaista varmistusta lähdölleni, mutta komission ihmisten puheista voisi päätellä lähdön koittavan hetkenä. Ensimmäinen sopimusluonnos tulee sähköpostiin kesken työmatkan. Aloituspäiväksi siihen on merkitty 1.3., siis parin viikon päästä. Naurahtaen kirjoitan vastauksen ja pyydän siirtämään aloituspäivää. Seuraavaa luonnosta saakin odotella huhtikuulle. Siihen aloituspäivämääräksi on merkitty 1.5. Soitan Brysseliin ja ilmoitan että parin viikon varoitusaika on hieman liian vähän toiselle mantereelle muuttamista silmällä pitäen. Pahoitteleva vastaus kertoo sopimussäädön johtuvan ICAO:n osoitteen muutoksesta. Montrealin kaupunginvaltuusto on päättänyt ranskalaistaa kadun nimen, jonka varrella toimisto sijaitsee. Muutoksen huomioiminen komission järjestelmissä on kuulemma viivästyttänyt sopimukseni käsittelyä. Tässä vaiheessa en enää hämmenny oikeastaan mistään. Alan kuitenkin henkisesti valmistautumaan mahdolliseen lähtöön ja käyn ostamassa Montrealia käsitteleviä matkaoppaita. Lisäksi työpaikan organisaatio on ehtinyt muuttua jo kahdesti prosessin aikana. Aloitan siis uuden briiffauskierroksen esimiehilleni, jotta tuleva virkavapaushakemukseni ei tule kenellekään yllätyksenä.

University Street. Kielipolitiikan uhri.
Heinäkuun ensimmäinen perjantai-ilta. Tässä vaiheessa on selvää, että lähtö on lähellä. Komission rahoitus on varmistunut, virkavapaus haettu ja myönnetty sekä sopimus ICAO:n kanssa allekirjoitettu. Sopimuksen mukaan työt pitäisi aloittaa maanantaina, mutta en ole saanut vielä lentolippuja, koska passini on Lontoossa Kanadan viisumitoimiston käsittelyssä. Tiedän, että passi viisumeineen on parhaillaan matkalla takaisin, ja saapuisi kotiin illan aikana. Tiedän myös, että ICAO:n HR-osasto ei ole iloinen, jos en pääse paikalle maanantaiksi, sillä se teettää heille ylimääräisiä hommia. Aikaeron vuoksi Montrealista ehdittäisiin ostaa vielä lennot sunnuntaille, jos laittaisin sinne viestin heti perjantaina passini saadessani. Fedexin lähetti soittaa ovikelloa kesken tupareiden - olen muuttanut varmuuden vuoksi uuteen kämppään Helsingissä ennen Kanadaan lähtöä. Saan passin käteen, viisumi näyttää hienolta ja tärkeältä. Perässä seuraa uuden työn tähän asti hankalin päätös: viestiä Montrealiin nyt vai myöhemmin? Päätös ei lopulta ole vaikea, uhraan ripauksen maineestani HR:n silmissä jo etukäteen ja naputtelen vastauksen sunnuntai-iltana rentouttavan mutta myös haikean läksiäisviikonlopun jälkeen. Maanatai-iltapäivällä sähköpostissa on kireän saatetekstin ohessa lentoliput tiistaiaamulle, keskiviikkoaamuna olen jo töissä Montrealissa.

Tällä hetkellä olen siis asunut paikkakunnalla reilut kaksi kuukautta. Tulevissa kirjoituksissa tulen kertomaan tarkemmin kokemuksiani täällä työskentelystä, kaupungista, tapahtumista ja mistä nyt milloinkin päähäni saan kirjoittaa!

Palaamisiin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti