ICAO:ssa työskentelyn eräs mielenkiintoisin piirre ovat työkaverit, joita tulee joka puolelta maailmaa. Omassakin työyhteisössäni ympäristöosastolla on edustusta melkeimpä maailman joka kolkasta, joten erilaisiin naamoihin ja tapoihin toimia on saanut tottua. Tässä piileekin yksi YK-ympäristön hienouksista (hyvässä ja pahassa); kyseessä on todellinen kulttuurien sulatusuuni.
Paitsi että nämä kollegat tulevat useasta maailman kolkasta, myös heidän sopimukselliset suhteensa ICAO:n kanssa vaihtelevat mitä suuremmissa määrin.
Otetaan ensin talon ylin johto. Pääsihteerin valitsee ICAO-neuvosto, joka on 36:sta jäsenvaltiosta koostuva ICAO-hallintoa pyörittävä elin. Kyseessä on siis mitä poliittisin virkanimitys, johon eräänä tärkeänä valintakriteerinä sovelletaan mm. alueiden välistä rotaatiota. Poliittisia nimityksiä ovat myös pääsihteerin välittömät alaiset, joista ainakin osa on korvamerkitty jonkin tietyn valtion tai alueen edustajalle; oman toimialani, Air Transport Bureaun, johtajan pesti ilmeisesti menee jokseenkin aina afrikkalaiselle ehdokkaalle; näin asian laita on ainakin tällä hetkellä. Pääsihteerin jälkeen organisaation kakkosena (ainakin henkisellä tasolla) pidettävä Air Navigation Bureaun johtaja on puolestaan merkitty yhdysvaltalaisille.
Suornaisten poliittisten nimitysten alapuolella on deputy director -tittelillä kulkeva porukka; näitä keskijohdon virkamiehiä on ICAO:ssa yhteensä 20 kappaletta. Deputy directoreiden tehtävät vertautuvat varmaankin osastonjohtajan tehtäviin: heidän hommana on johtaa omaa toimistoaan ja suodattaa poliittisen päätöksenteon tuloksia tekniselle asiantuntijatasolle. Mielestäni tämä taso organisaation hierarkiassa on hyvin mielenkiintoinen, tehtävässä kun tarvitaan vankkaa teknistä osaamista, jotta pystyy ohjaamaan asiantuntija-alaisiaan, mutta myös poliittista pelisilmää, jotta voi viedä omia ehdotuksiaan menestyksellä eteenpäin neuvoston päätettäväksi. Osastojohtajat valitaan meillä seitsemän vuoden määräaikaisiin virkoihin, ja ainakin osassa valintoja painavat myös poliittiset realiteetit. Voisin esimerkiksi kuvitella, että jäsenvaltiot pitävät huolen siitä, että 20 positiota jaetaan suhteellisen tasaisesti eri alueiden välillä. Tällä tasolla pitää kuitenkin osoittaa myös vahvaa kokemusta oman toimistonsa substanssista.
Asiantuntijatasolla rekrytoinnit hoidetaan sitten pääasiassa kokemuksen perusteella, joskin näidenkin tehtävien suhteen näkee välillä jonkinlaista yritystä kotiinpäinvedosta. Täysin tunnustettu lähtökohta rekrytoinnissa on alueelliseen tasapainoon pyrkiminen; ICAO:n HR-osasto jopa tuottaa säännöllisesti raportin, jossa arvioidaan jokaisen valtion ali- tai yliedustusta sihteeristön henkilöstössä. Vuodesta toiseen tuppaavat kuitenkin samat valtiot löytyvän molemmista ääripäistä, eikä kyseisen listan merkitys rekrytointeihin ole kovinkaan selvä. Paljolti on kyse myös ilmailualan osaamisen keskittymisestä tiettyihin länsimaihin, jolloin muualta maailmasta ei vain yksinkertaisesti löydy hakukriteerit täyttäviä ehdokkaita.
Peruslähtökohta on, että asiantuntijatason tehtävät ovat vakituisia pestejä. Viime vuosina on kuitenkin siirrytty antamaan asiantuntijoille pelkästään kolmen vuoden mittaisia sopimuksia, jotka ollaan kyllä valmiita uusimaan hyvin usein, mikäli mitään normaalista poikkeavaa ei ole tapahtunut. Asiantuntijapestit on lisäksi jaettu viiteen eri vaatimusluokkaan YK:n luokittelun mukaisesti.
***
Yllä kuvatun "vakihenkilöstön" lisäksi sihteeristössä on töissä väkeä monella muullakin järjestelyllä, joihin oma sopimukseni siis kuuluu. Vakituista työtä tukemassa on huomattava määrä konsultteja, jotka on pakattu tekemään jotain tiettyä projektia tukemaan sihteeristön työtä. Konsulttipestejä on tietenkin paljon eritasoisia ja -pituisia.
Assistentteja on toimistolla Suomeen verrattuna paljon, ja heilläkin on oma seitsemänportainen hierarkiansa. Usein assarit myös hoitavat hyvin vaativia tehtäviä, jotka itse ainakin laskisin asiantuntijatehtäviksi. Assistentit ovat usein niin sanotusti "paikalta palkattuja", eli kanadalaiset ovat yliedustettuina tässä porukassa. Lisäksi ICAO:n eri osastoilla pyörii lukuisia harjoittelijoita (palkattomia sellaisia), jotka tekevät heille määrättyjä tehtäviä, jotka ovat joskus ihan merkityksellisiäkin.
Mennään kuitenkin omaan "kastiini", eli lähetettyihin työntekijoihin. Useat valtiot ja organisaatiot ovat päättäneet tukea ICAO:n työtä lähettämällä omia työntekijöitään organisaation palvelukseen joksikin tietyksi ajaksi. Lähettämisen taustalla on yleensä kahdenlaiset tavoitteet: tukea ICAO:n työtä tarjoamalla sen käyttöön asiantuntevaa henkilöstöä käytännössä ilmaiseksi, sekä kehittää omia työntekijöitä tarjoamalla heille mahdollisuuden lähteä "vaihtoon", paitsi tarjoamaan omia taitojaan, mutta myös oppimaan uusia ja tutustumaan toisenlaisiin tapoihin tehdä hommia. Järjestelyllä pyritään luomaan hyötyjä sekä lähettävälle että vastaanottavalle taholle.
ICAO:ssa erilaiset secondment-järjestelyt ovatkin melko suosittuja. Ei ole yllättävää, että suuret jäsenmaat hallitsevat tätäkin kenttää resursseillaan: yhdysvaltalaisia on lähetettyinä tietääkseni parisenkymmentä, samoin kiinalaisia. Euroopasta lähetettyjä on suoraan valtioiden hallinnoista, mutta myös kansainvälisistä järjestöistä, kuten EU:sta, jonka rahoituksella minäkin täällä olen. Lähetetyn henkilöstön määrä ja sijoittuminen riippuu paljolti lähettävän tahon painopisteistä; esimerkiksi EU on tässä suhteessa määritellyt painopisteikseen ympäristönsuojelun, lentorahdin turvallisuuden sekä lennonjohtopalveluiden kehittämisen. Näillä kolmella alueella työskenteleekin ICAO:ssa parhaillaan EU:n lähettämää väkeä. Ideaalitapauksessa lähetetyt tekevät työnsä hyvin, ja EU on näin parantanut ICAO-sihteeristön työn laatua omilla prioriteettialoillaan; lisäksi yksilö joka on ollut lähetettynä on toivottavasti kehittynyt työssään siinä samalla, ja tulee takaisin parempana työntekijänä.
Vastaanottavan tahon kannalta on luonnollisesti hyvä, että valtiot ja organisaatiot ovat valmiita tarjoamaan ylimääräisiä resursseja käyttöönsä. Usein lähettämiset ovatkin melko hyvin kohdennettuja sellaisille aloille, joilla olemassa olevat resurssit ovat vähäisiä, ja täten aidosti edesauttavat organisaation työtä. Joissain harvoissa tapauksissa on päädytty hieman hankaliin tilanteisiin, jos esimerkiksi lähetettävän työntekijän tehtäviä ei ole määritelty tarpeeksi tarkasti. ICAO:n esimiehillekään ei varmasti ole toivottavaa tilanne, jossa heidän alaisekseen lähetetään väkeä ilman sen suurempaa suunnitelmaa mitä heidän tulisi työpaikalla oikeastaan tehdä.
Lähetetty työvoima voi olla suuri voimavara, mutta välillä tulee eteen tilanteita, joissa esimiehet ovat haluttomia antamaan vaikkapa pidemmän aikaväli projektia hoidettavakseen lähetetyille työntekijälle siinä pelossa, että tämä lähtee (tai kutsutaan) takaisin kotimaahansa kesken kaiken. Ajoittain myös huomaa tietynlaisen luottamuspulan olemassaolon, etenkin jos käsiteltävä asia on poliittisesti herkkä: on ymmärrettävää, että joltain alueelta lähetetyille ei helposti anneta kyseistä aluetta koskevia asioita tai päätöksiä valmisteltavaksi. Joidenkin jyrkempien näkemysten mukaan lähetettyihin ei parane luottaa liiaksi, he kun edelleen laulavat rahoittajiensa lauluja, eivätkä siis yritäkään ajaa ICAO:n etua.
Omalla kohdallani en ole havainnut mitään isompia ongelmia luottamuksen suhteen, vaan töitä on riittänyt ja myös mielekkäitä sellaisia. Luonnollisesti vakinainen henkilökunta vetää osastomme suuret linjat ja valmistelee tärkeimmät päätökset, mutta kokemusteni mukaan tietoa jaetaan avoimesti ja myös me lähetetyt pääsevät mukaan asioiden alustavaan suunnitteluun. Oikeastaan sopimuksellisilla asioilla tai työntekijöiden taustoilla ei ole kovinkaan merkittävää vaikutusta: kun töiden tekoon päästään käsiksi, tehtävät jaetaan tiimimme sisällä, ja niitä arvioidaan tulosten eikä niinkään tehtäviä suorittavien henkilöiden kautta. Olen lisäksi tällä hetkellä ainoa lähetetty työntekijä ympäristöosastolla; lähetetyksi olen kai siis jo melko kokenut kun suurin osa alamme vakituisesta henkilöstöstäkin on tullut taloon aloittamiseni jälkeen, ja olen tavallaan jo tuomassa jatkuvuutta toimintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti