Töissä pyöriteltävien globaalien ongelmien vastapainoksi on välillä mukava seurata paikallisempaa touhua Montrealin kaupungin tasolla. Kaupunginhallinto täällä näyttäytyy ulkopuoliselle melko sekavana palettina: joka kaupunginosalla on oma valtuustonsa ja pormestarinsa, lisäksi koko Montrealin kaupungin asioita hoitaa kaupunginvaltuusto sekä luonnollisesti Montrealin pormestari.
Näkyvin hahmo paikallishallinnossa on pormestari, joka valitaan virkaan neljän vuoden välein suoralla kansanäänestyksellä, ja jonka tehtävänä on johtaa kaupungin hallintoa sekä toimeenpanna valtuuston päätöksiä. Pormestari toimii myös kaupungin keulakuvana provinssin- ja valtakunnanpolitiikassa.
Montrealissa järjestettiin pormestarin ja erinäisten valtuustojen vaalit sunnuntaina 5.11. Vaalisysteeminä täällä on valtakunnanvaalien tapaan käytössä enemmistövaali. Puolueet siis asettavat ehdokkaitaan kaupunginosittain, ja puolueen puheenjohtajat ovat puolestaan ehdolla koko kaupungin pormestariksi. Jokainen kaupunginosa on jaettu pienempiin vaalipiireihin, joista valitaan yksi ehdokas kaupungin- ja kaupunginosavaltuustoon. Uurnalla äänestäjää pyydetään antamaan yhteensä vähintään neljä ääntä: yksi Montrealin pormestarista, yksi kaupunginosapormestarista, yksi kaupunginosasta valittavasta kaupunginvaltuutetusta, sekä vielä 0-2 ääntä kaupunginosavaltuutetuista. Jos äänten määrä on ainoa mittari, niin demokratia täällä ainakin toimii! Valitettavasti ulkomaiden kansalaisilla ei ole asiaa uurnille, joten henkilökohtaisesti en päässyt kokeilemaan äänteni antamista.
***
Vaalitulos on mielenkiintoinen monellakin tapaa. 375 vuotta tänä vuonna täyttäneen Montrealin uudeksi pormestariksi valittiin Valerie Plante, joka on ensimmäinen kyseiseen virkaan valittu nainen. Edelliset 44 pormestaria ovat kaikki olleet miehiä, joten voi kai sanoa että oli jo aikakin kokeilla hommassa naista. Plante johtaa noin kymmenen vuotta sitten perustettua Projet Montreal -nimistä paikallispuoluetta, jonka alkuperä on kansalaisaktivismissa ja ympäristöliikkeessä. Puolueella ei ole vahvoja siteitä valtakunnantason puolueisiin, ja sen ajamiin asioihin kuuluvat muun muassa parempi julkinen liikenne, pyöräilyn ja kävelyn mahdollisuuksien parantaminen, Montrealin keskusta-alueen elävöittäminen, asukkaiden elämänlaadun parantaminen yms "hyvät" asiat. Eräänä Projet Montrealin menestyksen syynä onkin nähty sen riippumattomuus valtakunnanpolitiikasta sekä puolueen imago nimen omaan montrealilaisten asioiden edistäjänä.
Vaalikampanjan aikana keskeisiksi kysymyksiksi nousivat Montrealin liikennekaaoksen ratkaiseminen, kaupungin keskusta-alueen tekeminen viihtyisämmäksi sekä asukkaille houkuttelevammaksi sekä Montrealin ajoittain korruptoituneen hallinnon uudistaminen. Planten tärkeimpänä vastaehdokkaana oli istuva pormestari Denis Coderre, joka kampanjoi oman valitsijayhdistyksensä kautta, mutta jolla on tiiviit yhteydet Kanadan liberaalipuolueeseen. Coderren nähtiin yleisesti hoitaneen hommansa varsin mallikkaasti, ja hänen virkakaudellaan Montreal on mm. saavuttanut metropolikaupungin aseman Quebecissa, mikä tarkoittaa kaupungille laajempaa autonomiaa esimerkiksi ravintoloiden aukioloajoista päätettäessä, kaavoituksessa sekä yritystukien myöntämisessa. Coderren ongelmaksi on kuitenkin nähty se, että hän ei kampanjansa aikana varsinaisesti kertonut tarkkoja suunnitelmiaan toisen kauden varalle, vaan oletti äänestäjien valitsevan automaattisesti vanhan varman vaihtoehdon. "Miksi vaihtaa jokin joka toimii" olikin Coderren keskeinen viesti kampanjan aikana.
Projet Montrealin keskeisiin vaalilupauksiin kuuluivat uuden metrolinjan rakentaminen, kaupungin katutyömaiden parempi suunnittelu ja hallinnointi sekä asunnon ostajille lagetettavan veron poistaminen lapsiperheiden osalta. Näillä toimenpiteillä puolue pyrkii helpottamaan metron ja teiden ruuhkia sekä houkuttelemaan lapsiperheitä takasin kantakaupunkiin lähiöistä. Kannatettavia ajatuksia varmasti kaikki, etenkin metro alkaa käydä kapasiteettinsa ylärajoilla varsinkin ruuhka-aikoina, ja Montreal on kuuluisa huonosti hoidetuista tiestöstään (tai oikeastaan siitä että tiet ovat jatkuvasti hoidettavina), joten hyville ideoille asioiden parantamiseksi on varmasti kysyntää.
Projet Montrealin yllättävä vaalivoitto oli varmasti jonkinlainen näpäytys eliiteille - nyt vallassa on täysin uusi puolue joka voi aloittaa kaupungin kehittämisen puhtaalta pöydältä. Populistisen kaikkia miellyttämään pyrkineen Coderren tilalla on nyt porukka, joka ainakin kampanjassaan esitti selkeät linjat kaupungin kehittämiselle tulevaisuudessa.
![]() |
Plante pelasi kampanjassaan myös sukupuolikortin: "Oikea kaveri hommaan" |
![]() |
Pinkkiä linjaa pukkaa? |
***
Plantella tulee olemaan haastava urakka edessään mikäli hän todella tahtoo toteuttaa vaalilupauksensa montrealilaisille. Esimerkiksi lupaus uudesta metrolinjasta on valtava investointi, jonka toteuttamiseksi kaupunki tarvitsee myös Quebecin provinssin sekä keskushallinnon rahoitusta. Perinteisten puolueiden ulkopuolelta tulevalle hallinnolle saattaa tuottaa hankaluuksia muodostaa tarvittavat yhteydet Montrealin ulkopuolelle hankkeen toteuttamiseksi. Pormestari Coderrella oli tunnetusti erittäin lämpimät välit Montrealin bisneseliittiin; rahoituksen saaminen julkisen liikenteen hankkeisiin sieltä suunnalta saattaa koitua vaikeaksi Projet Montrealin kaltaiselle kansalaisliikkeelle. Lisäksi on vielä epäselvää, kuinka kaupungin oma rahoitus metrohankkeelle toteutettaisiin mikäli toinen vaalilupaus verojen leikkaamisesta tahdotaan pitää voimassa. Intohimoisille metron kannattajille ei tullut iloisena uutisena Planten vaaleja seuranneena päivänä antama haastattelu, jossa hän kertoi ensimmäisen virkakautensa kuluvan metron laajennussuunitelman rahoituksen ja teknisten yksityiskohtien valmisteluun, ja että varsinainen rakentaminen pääsisi alkamaan vasta mahdollisen toisen virkakauden aikana vuoden 2028 tienoilla.
Valitettava tosiasia on, että korruptio on yhä suuri ongelma Montrealin hallinnossa. Etenkin rakennusprojekteissa pyörivät rahat ovat perinteisesti valuneet kavereiden tai jopa järjestäytyneen rikollisuuden taskuihin. Monen toiveissa onkin, että Projet Montreal toisi tervetulleen muutoksen "kaupungin tapaan" hoitaa suuria projekteja.
Innokkaalla urheilumies Coderrella on tapana rehvastella vuosien politiikonuransa aikana kertyneillä kontakteillaan. Hän on muun muassa profiloitunut baseballin puolestapuhujana, ja luonut yhteyksiä lajin päättäjiin yrittäessään promota Montrealin asemaa mahdollisena baseballjoukkueen kotikaupunkina. Laji on yhä yllättävän suosittu täällä ja monet jostain kumman syystä kaipaavat vuonna 2004 taloudellisista syistä Washingtoniin muuttanutta joukkuetta takaisin - pormestari näkikin tilanteessa mahdollisuuden poliittisten irtopisteiden keräilylle. Coderren mukaan hanke on nyt kariutunut, koska pormestarin henkilökohtaiset yhteydet urheilupäättäjiin menetetään.
Mikä lie todellisuus Coderren puheissa, mutta nähtäväksi jää miten uusi tuore pormestari onnistuu luomaan yhteytensä Montrealin ja Kanadan voimahahmoihin viedäkseen kunnianhimoisia lupauksiaan eteenpäin. Ilman toimivia suhteita pormestari Planten suunnitelmat uhkaavat jäädä vain populistiseksi sanahelinäksi.