Otsikon sanonta on varmasti tuttu jokaiselle joka on suunnitellut matkaa Karibian suunnalle. Joululomalla oli aika tarttua toimeen ja tarkastaa mistä lauseen taustalla oikein on kyse!
***
Ensimmäinen mielikuva Kuubaan kiiruhtamisen taustalla taitaa olla pelko maan amerikkalaistumisesta. Jenkkien kauppasaarto on ollut voimassa yli 50 vuotta, ja huolimatta Obaman hallinnon harjoittamasta liennyttämisestä Kuubaa kohtaan, on matkustus- sekä liiketoimintamahdollisuuksia maiden välillä sittemmin jälleen kiristetty. Eli jenkkejä ei vieläkään näy eikä kuulu katukuvassa (turismi ei ole hyväksytty syy amerikkalaisille matkustaa Kuubaan), mikä on tietenkin vain aja ainoastaan positiivista jos arvostaa rauhallisempaa matkaseuraa. Yhdysvaltain vastikään avattu suurlähetystökin Havannan rantabulevardilla seisoo lähes autiona diplomaatteihin kohdistuneiden outojen äänihyökkäysten seurauksena.
Jenkkien puuttuessa kanadalaisia löytyy Kuubasta senkin edestä. Etenkin rantakohteet, kuten pohjoisrannikon Varadero, ovat täynnä kanukkeja. Eli tietyllä tasolla voi sanoa että Kuuba on jo pilalla; varsinkin Ontariosta kotoisin olevat kanadalaiset kun tuppaavat muistuttamaan kovasti etelänaapureitaan...
Myös eurooppalaisia matkailijoita esiintyy katukuvassa paljon. Espanjalla on luonnollisesti jo kulttuurisista lähtökohdistaan läheiset välit Kuuban kanssa; muita eurooppalaisia on tasainen kattaus venäläisistä skandien kautta britteihin ja ranskalaisiin. Suomalaisia näkyy ja kuuluu myös verrattain paljon; Finnairin suorat lennot Havannaan tekevät tehtävänsä.
Eli jos amerikkalaisturistien määrä on ainoa mittari, toivoa Kuuban suhteen löytyy vielä.
***
Toinen huoli Kuuban muuttumisesta taitaa liittyä yhteiskuntajärjestelmän oletettuun nopeaan vaihtumiseen. Sosialistisena maana Kuuba tarjoaa nykyisin sukupuuton partaalla olevan näkymän kommunistiseen järjestelmään, mikä luonnollisesti tekee maasta kiinnostavan vierailupaikan.
Vaikka reissussa olisikin rehellisesti ihan vaan rantalomalla, hienoimmassakin all incusive -resortissa pääsee osaksi suunnitelmataloutta. Internetiin pääsyä kontrolloidaan tarkasti: koko maassa on vain yksi nettipalveluiden tuottaja, ja hotellissakin nettiinpääsyä säännellään erillisestä kopista haettavilla salasanakupongeilla, joka oikeuttaa tunnin surffailuun. Silloin siis kuin yhteys toimii.
Kenties klassisin matkailijalle ilmenevä outous on kahden valuutan systeemi. "Oikeita" pesoja ei turistien käyttöön ole tarkoitettu lainkaan, vaan ulkomaalaisten tulee vaihtaa "turistipesoja", joiden arvo on sidottu Yhdysvaltain dollariin. Suora dollarin käyttö kun ei tule kyseeseen poliittisista syistä. Kahden valuutan systeemi aiheuttaa hämmennystä hintojen suhteen; joissain liikkeissä ei ole nimittäin selvää kummasta valuutasta on kyse. Valtio rajoittaa tiettyjen tuotteiden hintoja, ja kyseisiä tuotteita voi hankkia pelkästään oikeilla pesoilla, mikä on tavallaan perusteltavissa suurella elintasoerolla paikallisten ja matkailijoiden välillä.
Jo etukäteen tiedossa oli ettei Kuubaa voi varsinaisesti pitää minään kulinaristisena mekkana. Resortissa ruoka on kelvollista, mutta yllättävän mielikuvituksetonta; valmisruokia harrastetaan paljon, lisäksi moni ainesosa tulee tölkistä. Välillä vaikuttaa siltä, että saaren oma ruoantuotanto rajoittuu riisin viljelyyn ja sokerin tuotantoon. Tuntuu jotenkin väärältä syödä säilykehedelmiä keskellä tropiikkia..
Taloutta on jouduttu avaamaan pienissä määrin pakon sanelemana (mm. Neuvostoliiton romahdettua ja sikäläisen talousavun hiivuttua), ja yksityiset henkilöt voivat nykyään harjoittaa pienimuotoista bisnestä majoitus- ja ravintolapalveluissa, mutta avoimeen markkinatalouteen Kuubassa on vielä valtavan pitkä matka. Useat palvelut ovat hellyttävän kotikutoisia: ravintolassa kuuden hengen pöytää ei tahdo järjestyä millään, koska kyseisessä ravintolassa on pelkästään kahden ja neljän hengen pöytiä; hotellin viihdetaiteilijat antavat selvästi kaikkensa esittäessään youtube-videon säestyksellä länkkärihittejä; siivooja on ystävällisin ja palvelualttein henkilö maailmassa, mutta WC-paperia häneltä ei huoneeseemme löydy... Työvoimalla selkeästi yritystä riittää, mutta systeemin rajoitteet selkeästi hillitsevät työstä suoriutumista.
Taksit ovat yksi harvoista talouden alueista, jossa kysyntä ja tarjonta vaikuttavat kohtaavan. Niissäkin hintajousto vaikuttaa menevän vain yhteen suuntaan, ja turistien kohdalla se on ylöspäin. Palvelussa ei tässäkään suhteessa ole valittamista, mutta epäselväksi jää esimerkiksi se, mistä taksifirmat ovat saaneet käyttöönsä upouusia Audeja. Autokannan suhteen kun stereotypia vanhoista jenkkiautoista pitää paikkansa: niitä on vastaantulevista autoista varmaan joka toinen.
Vaikuttaa selvältä, että Kuuban talouden avautuminen vaatisi lähempää avautumista USA:n suuntaan. Kuuban armeijan roolin pienentäminen on ollut eräs jenkkien vaatimuksista kahdenvälisten suhteiden kehittämiselle. Armeijalla on nykyisellään huomattavia omistuksia mm. turismibisneksessä, eikä se varmasti ole halukas näistä luopumaan. Amerikalla on keskeinen rooli Kuuban historiassa, juontuen jo paljon kauempaa kun 50-luvulla alkaneesta kauppassaarosta, ja on vaikea nähdä saarivaltion kukoistavan ilman suhteiden paranemista lähinaapurin kanssa.
***
Kuubassa ilmeisesti vaihtuu presidentti kuluvan vuoden aikana, kun istuva presidentti Raul (Fidelin veli) jää eläkkeelle. Eläköitymisen oli alun perin tarkoitus tapahtua jo helmikuussa, mutta sitä on sittemmin ilmeisesti lykätty. Ei ole myöskään selvää, millaista politiikkaa todennäköinen seuraaja, nykyinen varapresidentti Miguel Diaz Canel tulisi ajamaan.
Lyhyen visiitin perusteella Kuubaan kannattaa ehdottomasti mennä, ja mieluummin tietenkin ennen kuin on liian myöhäistä. Olisin kuitenkin luottavainen sen suhteen, että mahdollisuus ei ole vielä mennyt hyvään aikaan.
***
Ensimmäinen mielikuva Kuubaan kiiruhtamisen taustalla taitaa olla pelko maan amerikkalaistumisesta. Jenkkien kauppasaarto on ollut voimassa yli 50 vuotta, ja huolimatta Obaman hallinnon harjoittamasta liennyttämisestä Kuubaa kohtaan, on matkustus- sekä liiketoimintamahdollisuuksia maiden välillä sittemmin jälleen kiristetty. Eli jenkkejä ei vieläkään näy eikä kuulu katukuvassa (turismi ei ole hyväksytty syy amerikkalaisille matkustaa Kuubaan), mikä on tietenkin vain aja ainoastaan positiivista jos arvostaa rauhallisempaa matkaseuraa. Yhdysvaltain vastikään avattu suurlähetystökin Havannan rantabulevardilla seisoo lähes autiona diplomaatteihin kohdistuneiden outojen äänihyökkäysten seurauksena.
Jenkkien puuttuessa kanadalaisia löytyy Kuubasta senkin edestä. Etenkin rantakohteet, kuten pohjoisrannikon Varadero, ovat täynnä kanukkeja. Eli tietyllä tasolla voi sanoa että Kuuba on jo pilalla; varsinkin Ontariosta kotoisin olevat kanadalaiset kun tuppaavat muistuttamaan kovasti etelänaapureitaan...
Myös eurooppalaisia matkailijoita esiintyy katukuvassa paljon. Espanjalla on luonnollisesti jo kulttuurisista lähtökohdistaan läheiset välit Kuuban kanssa; muita eurooppalaisia on tasainen kattaus venäläisistä skandien kautta britteihin ja ranskalaisiin. Suomalaisia näkyy ja kuuluu myös verrattain paljon; Finnairin suorat lennot Havannaan tekevät tehtävänsä.
Eli jos amerikkalaisturistien määrä on ainoa mittari, toivoa Kuuban suhteen löytyy vielä.
***
Toinen huoli Kuuban muuttumisesta taitaa liittyä yhteiskuntajärjestelmän oletettuun nopeaan vaihtumiseen. Sosialistisena maana Kuuba tarjoaa nykyisin sukupuuton partaalla olevan näkymän kommunistiseen järjestelmään, mikä luonnollisesti tekee maasta kiinnostavan vierailupaikan.
Vaikka reissussa olisikin rehellisesti ihan vaan rantalomalla, hienoimmassakin all incusive -resortissa pääsee osaksi suunnitelmataloutta. Internetiin pääsyä kontrolloidaan tarkasti: koko maassa on vain yksi nettipalveluiden tuottaja, ja hotellissakin nettiinpääsyä säännellään erillisestä kopista haettavilla salasanakupongeilla, joka oikeuttaa tunnin surffailuun. Silloin siis kuin yhteys toimii.
Kenties klassisin matkailijalle ilmenevä outous on kahden valuutan systeemi. "Oikeita" pesoja ei turistien käyttöön ole tarkoitettu lainkaan, vaan ulkomaalaisten tulee vaihtaa "turistipesoja", joiden arvo on sidottu Yhdysvaltain dollariin. Suora dollarin käyttö kun ei tule kyseeseen poliittisista syistä. Kahden valuutan systeemi aiheuttaa hämmennystä hintojen suhteen; joissain liikkeissä ei ole nimittäin selvää kummasta valuutasta on kyse. Valtio rajoittaa tiettyjen tuotteiden hintoja, ja kyseisiä tuotteita voi hankkia pelkästään oikeilla pesoilla, mikä on tavallaan perusteltavissa suurella elintasoerolla paikallisten ja matkailijoiden välillä.
Jo etukäteen tiedossa oli ettei Kuubaa voi varsinaisesti pitää minään kulinaristisena mekkana. Resortissa ruoka on kelvollista, mutta yllättävän mielikuvituksetonta; valmisruokia harrastetaan paljon, lisäksi moni ainesosa tulee tölkistä. Välillä vaikuttaa siltä, että saaren oma ruoantuotanto rajoittuu riisin viljelyyn ja sokerin tuotantoon. Tuntuu jotenkin väärältä syödä säilykehedelmiä keskellä tropiikkia..
Taloutta on jouduttu avaamaan pienissä määrin pakon sanelemana (mm. Neuvostoliiton romahdettua ja sikäläisen talousavun hiivuttua), ja yksityiset henkilöt voivat nykyään harjoittaa pienimuotoista bisnestä majoitus- ja ravintolapalveluissa, mutta avoimeen markkinatalouteen Kuubassa on vielä valtavan pitkä matka. Useat palvelut ovat hellyttävän kotikutoisia: ravintolassa kuuden hengen pöytää ei tahdo järjestyä millään, koska kyseisessä ravintolassa on pelkästään kahden ja neljän hengen pöytiä; hotellin viihdetaiteilijat antavat selvästi kaikkensa esittäessään youtube-videon säestyksellä länkkärihittejä; siivooja on ystävällisin ja palvelualttein henkilö maailmassa, mutta WC-paperia häneltä ei huoneeseemme löydy... Työvoimalla selkeästi yritystä riittää, mutta systeemin rajoitteet selkeästi hillitsevät työstä suoriutumista.
Taksit ovat yksi harvoista talouden alueista, jossa kysyntä ja tarjonta vaikuttavat kohtaavan. Niissäkin hintajousto vaikuttaa menevän vain yhteen suuntaan, ja turistien kohdalla se on ylöspäin. Palvelussa ei tässäkään suhteessa ole valittamista, mutta epäselväksi jää esimerkiksi se, mistä taksifirmat ovat saaneet käyttöönsä upouusia Audeja. Autokannan suhteen kun stereotypia vanhoista jenkkiautoista pitää paikkansa: niitä on vastaantulevista autoista varmaan joka toinen.
Vaikuttaa selvältä, että Kuuban talouden avautuminen vaatisi lähempää avautumista USA:n suuntaan. Kuuban armeijan roolin pienentäminen on ollut eräs jenkkien vaatimuksista kahdenvälisten suhteiden kehittämiselle. Armeijalla on nykyisellään huomattavia omistuksia mm. turismibisneksessä, eikä se varmasti ole halukas näistä luopumaan. Amerikalla on keskeinen rooli Kuuban historiassa, juontuen jo paljon kauempaa kun 50-luvulla alkaneesta kauppassaarosta, ja on vaikea nähdä saarivaltion kukoistavan ilman suhteiden paranemista lähinaapurin kanssa.
 |
| Kuubalaisesta joulushowsta ei glamööriä puutu |
***
Kuubassa ilmeisesti vaihtuu presidentti kuluvan vuoden aikana, kun istuva presidentti Raul (Fidelin veli) jää eläkkeelle. Eläköitymisen oli alun perin tarkoitus tapahtua jo helmikuussa, mutta sitä on sittemmin ilmeisesti lykätty. Ei ole myöskään selvää, millaista politiikkaa todennäköinen seuraaja, nykyinen varapresidentti Miguel Diaz Canel tulisi ajamaan.
Lyhyen visiitin perusteella Kuubaan kannattaa ehdottomasti mennä, ja mieluummin tietenkin ennen kuin on liian myöhäistä. Olisin kuitenkin luottavainen sen suhteen, että mahdollisuus ei ole vielä mennyt hyvään aikaan.
 |
 |
| Vallankumous näkyy vielä vahvasti Havannan kaduilla |
