USAa ristiin rastiin

Montrealin talvi tuli ja meni, ja sateinen kevät on vihdoin kääntynyt kesän puolelle. Kevät olikin todella kostea - jopa siinä määrin että Montrealiin määrättiin joksikin aikaa hätätila joen tulviessa asuinalueille. Keskustassa tai omalla asuinalueellani ei kuitenkaan sen suurempaa hätää ollut havaittavissa, kumppareita pääsi kyllä käyttämään riittämiin.

Kevät on muutenkin mennyt melkolailla töiden ja muiden rutiinien (ranskankurssien, lätkän, Ottawa-vierailujen jne) merkeissä. Rutiinien lisäksi tuli käytyä jenkkien puolella kokonaista kolme kertaa viimeiseen kolmeen kuukauteen, joten pyhitetään tämä kirjoitus etelänaapurille. Olihan tällä viikolla heinäkuun neljäskin!

***

En ole mikään silmitön USA-fani, mutta jotain vetoa tuossa maassa on aina ollut. En tiedä mistä tämä johtuu, ehkä taustalla on vain kiinnostus oppia tuntemaan edes pinnallisesti kyseistä maailmanpoliisia. Tosiasiahan on, että jenkkilästä löytyy kaikkea mahdollista ja paljon, eikä maata voi summata mihinkään yhteen adjektiiviin. 

Paras keino on siis mennä itse paikalle toteamaan tilanne. Montreal onkin siihen erinomainen tukikohta; rajalle on reilun puolen tunnin ajomatka, eli ei muuta kun auto alle ja matkaan. Luonnollinen ensimmäinen päämäärä on New York, jonne ajaa täältä noin kuudessa tunnissa. Mikäpä sen mukavampi kohde viikonlopun roadtripille?

Ensimmäinen koitos on rajanylitys. Kanadalaiset ja jenkit menevät rajasta heittämällä läpi, mutta muilla menee pidempään, riippuen siitä onko edellinen kolmen kuukauden visa waiver -leima vielä voimassa. Jos ei ole, niin tulee nousta ulos autosta ja mennä rajakoppiin jonottelemaan uutta leimaa. Toiminta raja-asemien välillä vaihtelee paljon, suuremmilla rajanylityspaikoilla joutuu usein odottamaan enemmän jo vilkkaamman liikenteen vuoksi. Siksi itse suosinkin pieniä raja-asemia, joita on Kanadan ja USA:n rajalla tiheään, ja joissa ei yleensä jonoja ole lainkaan. Näissä paikoissa saattaa tosin joutua vastaamaan viranomaisten ylimääräisiin kysymyksiin, turisteja kun niiden kautta liikkuu harvakseltaan. 

Matkalla Nykiin maisema muuttuu nopeasti Quebecin tylsähköstä tasangosta Adinrondack-vuoriston maisemiin. Täällä sijaitsee mm. vuoden 1980 talviolympialaisten isäntäkaupunkin Lake Placid, joka ei juuri päivitystä ole nähnyt sitten kyseisten kisojen. Olympialaisista muistetaan lähinnä Juha Miedon sadasosalla hävitty hopeamitali, sekä isäntien vieläkin vuolaasti vaalima Neuvostoliitosta saavutettu lätkävoitto, "Miracle on Ice". Ulkoilutarkoituksiin Lake Placid, kuten New Yorkin osavaltio muutenkin, sopii kuitenkin ihan mainiosti. 

Kaupunki- New Yorkista itsestään riittäisi kerrottavaa useampiinkin postauksiin, ja paikka lienee monelle tuttu. Jotain erityistä fiilistä siinä vaan on ajaa tämän kokoiseen kaupunkiin, paikan koosta saa aivan erilaisen käsityksen kuin lentäen saapuessa. GPS on todellakin hyvä pitää mukana jos haluaa löytää perille... Tietullit ja pysäköinti ovat myös hinnoissaan, ja reitin ennakkosuunnittelu kannatta jotta välttää kalleimmat tie/silta/tunnelimaksut. 

Lake Placidin ruskaa

Intrepid - kelluva museo keskellä Manhattania

Auto ja lippu - näitä USA:ssa riittää

Nykistä kun jatkaa aikansa itärannikkoa etelään, päätyy Washington, D.C.:hen. Oma ennakko-oletukseni Washingtonista oli harmaa ja tylsä hallintokaupunki, mitä on kuitenkin totta vain osittain. Luonnollisesti kaupungista löytyy valtava määrä keskushallinnon instituutioita, ja politiikan harrastajalle DC on pakollisen vierailun kohde jo sinällään, mutta pitää sisällään myös jenkkityyliin pääkaupungin arvolle sopivia näyttäviä monumentteja. National Mallin ympäristössä saakin helposti kulumaan täyden päivän pelkästään valtiomahdin tarkkailun parissa.

DC itsessään on varsin pieni, Marylandin ja Virginian osavaltioista lohkaistu pläntti, jolla ei varsinaisesti ole osavaltion statusta. DC:n motto, "Taxation without representation" (joka löytyy mm. jokaisesta rekisterikilvestä) kertonee jotain erityisalueen suhteesta keskushallintoon...

Ympäristöstä löytyy esim. Alexandrian kaupunki, jossa sijaitsee mm. Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon sekä Arlingtonin kansallinen hautausmaa. Alexandriaa pidetään ensimmäisen presidentin George Washingtonin kotipaikkana, ja kaupunki oli muutenkin Yhdysvaltojen itsenäisyyden puuhamiehien keskuspaikka, mikä näkyy pikkukaupungin katukuvassa. Kämppien hinnat ovat kuulemma Alexandriassa päätähuimaavia, minkä ymmärtää kun miettii kuinka paljon hyväpalkkaisia keskushallinnon virkamiehiä parin kilometrin päähän on sijoitettu. 

Monumental, monumental

Georgen kanssa lounaalla

Itärannikon nähtävyyksien lisäksi viime aikoina on tullut pyörittyä myös keskisemmässä lännessä. Matkalle on osunut mm. Chicago, joka oli positiivinen yllätys. Chicago sijaitsee Michigan-järven rannalla, joka yhdessä kaupungin läpi virtaavan joen kanssa tuovat oman luonteensa suurkaupunkiin. 

Chicagosta puhuttaessa ei voi sivuuttaa kaupungin maailmankuulua arkkitehtuuria. Chicago kilpaili aikanaan New Yorkin kanssa maailman pilvenpiirtäjäpääkaupungin asemasta, ja se näkyy kaupunkikuvassa. Chicagon rakentamista vauhditti aikanaan kaupungin suuri palo, joka pyyhkäisi kätevästi suurimman osan vanhoista puurakennuksista edistyksen tieltä. Sanotaankin, että maailman ensimmäinen pilvenpiirtäjäksi luokiteltu rakennus pystytettiin tänne. Pian kehitettiin teräsrakenne, jolla rakennusten korkeutta voitiin huomattavasti lisätä, ja funktionaalisuus nousi suureen arvoon. Chicagossa onkin huomattava kokoelma Art Deco -tyyliä edustavia pilvenpiirtäjiä suoraviivaisine linjoineen ja teollista kehitystä juhlistavine koristeineen. Chicagon eduksi lasketaan myös se, että suurin osa rakennuksista on säilynyt asutettuina ja hyvässä kunnossa, toisin kuin saman aikakauden toisessa johtokaupungissa Detroitissa.

Chicagon kohdalla esiin nousee usein kaupungin turvallisuus. On totta, että Chicago on tällä hetkellä yksi Pohjois-Amerikan väkivaltaisimmista kaupungeista; siellä murhattiin viime vuonna yli 750 ihmistä (vertailun vuoksi: koko Suomessa tapettiin vuonna 2015 yhteensä 70 henkeä), joten on ymmärrettävää että joillekin paikasta saattaa tulla turvaton olo. Asiaan on kuitenkin helppo suhatutua kun muistaa että rikollisuus on keskittynyt Chicagossakin voimakkaasti tietyille alueille, eli jos niiltä pysyy poissa niin hätää ei yleensä ole. Itselleni ei USA:n suurissa kaupungeissa ole koskaan tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. 

Chicagon keskustan kanaaleja nostosiltoineen

"So Deco", toisteli arkkitehtuurikierroksen vetäjä, ja oli tietenkin oikeassa

Toinen suurten järvien läheisyydessä sijaitseva kiintoisa matkakohde onkin blogin lukijoille jo tuttu. Detroit ei ole autoteollisuuden siivittävien kultavuosiensa lennossa, mutta siellä on tapahtunut selkeää kehitystä siitä kun kaupungissa edellisen kerran kävin reilu vuosi sitten. Ratikkalinja on saatu valmiiksi, erään miljonäärin huhutaan hankkineen suunnilleen puolet keskustan kiinteistöistä investointejaan varten, uusia pienpanimoita vaikuttaa nousevan kiihtyvää vauhtia, yliopistolla on nuorten autoteollisuuden vaikuttajien seminaari meneillään ja rakennusprojekteja vaikuttaa olevan käynnissä joka puolella... Hyvää pöhinää niin sanotusti.

Raunioita Detroitissa riittää, mutta hienoa arkkitehtuuria on onnistuttu myös säilyttämään. Sellaista voi lähteä ihailemaan kaupungin ulkopuolellekin; puolen tunnin ajomatkan päästä metsän kesketä löytyy Cranbrookin taidekoulun kampus, joka on suomalaisittain kiinnostava, sillä Eliel Saarinen perheineen asui ja johti kyseistä koulua Yhdysvaltoihin muutettuaan. Nykyisellään Saarisen suunnittelemassa päärakennuksessa toimii museo, joka myös järjestää kierroksia Saaristen entiseen kotitaloon. Täällä on tarjolla hyvin tyylikästä kokonaisvaltaista suunnittelua rakennuksista ruokailuvälineisiin. Myös poika Eero teki pitkän uran Yhdysvalloissa ja suunnitteli mm. yhden JFK-lentokentän terminaaleista.

Cranbrookin päärakennus

Saaristen ruokapöytä... So Deco again!

Paljon on siis jenkkejä nähty, mutta vielä enemmän olisi vielä nähtävää. Hetki tulee vetää henkeä näistä naapurivierailuista, mutta seuraavaksi katseet kääntynevät länsirannikon suuntaan.

***

Ps. sopimusta ICAO:n kanssa on nyt jatkettu kesäkuuhun 2018 asti. Eli vielä ehtii vierailulle, johon voi aina helposti yhdistää vaikkapa vierailun etelänaapuriin!