Opas Montrealin metroon

Nyt kun talvi tekee taas tuloaan, on hyvä paikka lyhyelle Montrealin metron ylistyspuheelle. Autottomalle metro on nimittäin ehdoton liikenneväline, varsinkin talvella. Paikallisten ensimmäinen vinkki asunnonetsinnässä onkin löytää kämppä, joka sijaitsee mahdollisimman lähellä metroasemaa - kaikki muu on toissijaista. Kuten muissakin kaupungeissa, myös Montrealin maanalaisessa pätevät omat sääntönsä, ja seuraavilla pointeilla pääsee alkuun metromatkustamisessa.

1. Se on metro, ei subway

Kuten kuvitella saattaa, Montrealin metro on saanut vahvoja vaikutteita Pariisin vastaavasta. Helsingistä tulevalle asia on helppo omaksua, sen sijaan jenkkituristi paljastaa itsensä välittömästi puhuessaan subwaystä, samoin kun britti etsiessään tietä undergroundiin.

Neljä linjaa joista valita

2.  Matkustaminen on suhteellisen helppoa

Jos ei oteta huomioon pieniä outouksia lippujen suhteen (kuten esim. että viikon lippu on voimassa pelkästään kalenteriviikon, ma-su; kuukausikortin voi ladata vain kalenterikuukaudeksi ja aikaisintaan kymmenen päivää ennen kuun vaihdetta; jne jne), matkustaminen on simppeliä. Metroverkosto on suhteellisen rajattu, ja yhdeltä laiturilta pääsee vain yhteen suuntaan, joten eksymisen vaara on pieni. Kertalippu maksaa 3,25 dollaria, ja kuukausilippu reilut kahdeksankymppiä, eli keskivertohinnoissa liikutaan. Systeemiä yksinkertaistaa myös se, että maksuvyöhykkeitä ei ole: samalla hinnalla voi matkustaa joko yhden pysäkinvälin, tai sitten koko linjan päästä päähän. Liikennöintiajat voisivat varsinkin viikonloppuisin olla pidemmät; lauantaina viimeinen vuoro menee noin klo 1.30, mutta suuressa kaupungissa kysyntää riittäisi helposti tuon jälkeenkin.

3. Metrossa on vilkasta...

Montrealin metro on Kanadan vilkkain metrojärjestelmä, ja yli 1,2 miljoonalla päivittäisellä matkustajallaan Pohjois-Amerikan kolmanneksi vilkkain New Yorkin ja Mexico Cityn jälkeen. Metro onkin täällä suosittu liikennemuoto, ja tuntuu että systeemi alkaa olla kapasiteettinsa ylärajoilla. Normaalina päivänä oma viisi pysäkinväliä käsittävä työmatkani kestää noin 15 minuuttia, mutta etenkin tänä syksynä metrolla on ollut vaikeuksia käsitellä ruuhka-aikojen liikennettä, mikä on johtanut turhauttavan pitkiin jonoihin. Ruuhkaisuus ahdistaa, mutta eipähän tarvitse matkustaa yksin keskellä yötäkään.

4. ... Mutta siellä vallitsee ehdoton fyysinen koskemattomuus

Olen toisaalta vahvasti sitä mieltä, että suuren osan metron kapasiteettiongelmaa muodostaa kanadalaisten liian kohtelias käyttäytyminen. Tunkeilu ei ole hyväksyttävää, joten vaunuja ei välttämättä pakata niin täyteen kun kapasiteetti antaisi myöden. Porukka odottaa mieluummin laiturilla seuraavaa junaa kuin ahtautuu liian tiiviisti kanssamatkustajien joukkoon. Määrätietoinen matkustaja tiedostaa tämän, ja hyödyntää avoimen tilan armottomasti mutta kohteliaasti.

5. Metroasemia kannattaa lähestyä taideteoksina

Metro avattiin tasan 50 vuotta sitten, ja välillä tuntuu ettei sen kunnostamiseksi ole paljoa tehty sen koommin. Asemien arkkitehtuurissa korostuu ajan henki: betoninen funktionalismi. Suurimmalla osalla asemista voikin tutustua aitoon 70-luvun tyyliin, etenkin oranssin värin käytön osalta. Asemia suunniteltaessa on selvästi pidetty mielessä sään tuomat haasteet, lumen ja pakkasen lisäksi ne luultavasti kestäisivät kovahkon ilmapommituksenkin. Oma lukunsa ovat metroasemien omaperäiset ja raskaat heiluriovet, jotka ilmeisesti niin ikään on suunniteltu kestämään sään asettamia haasteita. 

 6. Vaunut ovat meluisia ja epäkäytännöllisiä

Myös suurin osa metrojunien vaunuista on alkuperäisiä, joskin tänä vuonna uusia junia on alettu ottaa vähitellen käyttöön. Vaunujen eräs erikoisuus on se, että ne kulkevat kumipyörillä. Ihan tarkkaa syytä kyseiselle ratkaisulle en tiedä, mutta varmaa on että kumipyörät tekevät vaunuista äänekkäitä. Yksi kumipyörien positiivinen puoli lienee tasaisempi kyyti rautapyöriin verrattuna. Matkustajakapasiteettia ajatellen vaunujen rakenne on mielenkiintoinen: penkit on sijoiteltu ainakin näennäisesti epäkäytännöllisesti - mikä on yllättävää esim. asemien hyvin funktionaalisen luonteen huomioiden - ja vaunujen alkuperäisessä designissa suoraan ovien eteen keskelle vaunua on sijoitettu tukitolppa, jonka ympärille matkustajat kerääntyvät. Tämä seikka yhdistettynä jo mainittuun naapurien välttelyyn johtaa usein läpipääsemättömään tulppaan oven edessä.

Metro täällä ei ole täydellinen, mutta se on heti kävelyn ja pyöräilyn jälkeen ehdottomasti kätevin, nopein ja mielenkiintoisin tapa liikkua!

Värikästä betonia

Harmaata betonia

Juokse kun se on vielä auki

  Kuviollista betonia...

Huomaa vaunujen kumirenkaat

Bon voyage vaan kaikille!